Olen lahottanut maratonhaaveeni tältä kesältä ja oikeastaan unohtanut melkein kokonaan miten juostaan. Sain tarpeekseni, mittani tuli täyteen. On taas aika kuunnella omia mieltymyksiä, kuopata vanhat tavat ja napata uusia tilalle. Tapani mukaan heitettyäni yhden mokoman pois olen onnistunut kauhaisemaan useamman tilalle. harrastusmittari näyttää taas täysi plus kahta. Sulkapallosta ja ja melomisesta olen löytänyt itselleni kaksi aivan mahtavaa liikuntamuotoa, ja Turun Flowparkin vaijerit ja punaiset tynnyriradatkin ovat tulleet tutuiksi viime viikonloppuna. (Näytän edelleen pahoinpidellyltä kaikkien mustelmieni kanssa...)
Olen mennyt ostamaan longboardin, lonkkarin, skeden, whatever you call it. Siis pitkän skeittilaudan, joka on tarkoitettu lähinnä matkan tekemiseen, ei temppuiluun. Olen totaalisen hurahtanut, ja ostosidea tuli tapani mukaan suht. impulsiivisesti, muttei heräteostoksena.
Olen aina ihaillut skeittaajia, mutta tiennyt aina ettei minusta olisi mihinkään rampeille lähtemään, sen verran luuseri kuitenkin olen, enkä siksi ole raaskinut alkaa edes unelmoida laudasta saati saman harrastuksen jakavista kavereista. Lumilautailu vei kuitenkin muutama vuosi sitten mennessään, miinuspuolena tietysti se, että sen harrastamsimahdollisuudet rajoittuvat jokavuotiseen Levinreissuun.
Kuultuani rakkaan henkisen pikkuveljeni Aten ostaneen lonkkarin, innostuin kuitenkin itsekin ideasta. Lonkkarointi on suomenkielisen nimensäkin mukaan mäkirullalautailua, eikä siispä kovinkaan paljoa eroa lumilautailusta vaadittuja olosuhteita sekä kasvanutta asfaltti-ihottumavaaraa lukuunottamatta. (Eikä ainostaan vaaraa, shit just got real yesterday. Takareidessä tällä hetkellä käden kokoinen asfaltti-ihottumakohta. Olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka paljon moinen voikin sattua.)
Mikäli joku on kiinnostunut tarkemmin laudastani, se on Lush Legend, 115,8cm, semijäykkä danceri, jolla voi cruisailla oman kokemuksen mukaan ihan hyvin. Trukeista en amatöörinä tiedä kuin että eivät ilmeisesti ole alkuperäiset. Piituudestaan huolimatta kääntyy mielestäni ihan hyvin, koska trukkeja pystyy modaamaan siltä osin suht laajasti. Renkaina ovat 70mm pehmeät (80A), ei-niin-ihanteelliseen maastoon hyvin soveltuvat Cult classicit.
Härveli maksoi vajaa 250e + dieseli, joka kului, kun ajoin ensin Turkuun Boardsportiin ja sitten seuraavana päivänä Tampereelle Offshoreen, josta löytyi pienien mutkien kautta hyvin asiallisen palvelun avulla tarkoituksiini täydellisesti sopiva lauta! En olisi voinut olla tyytyväisempi. Kiitos kaupalle, kiitos kauppiaalle, kiitos Lassille ja Vikkelle matkaseurasta sekä henkisestä tuesta.
Alla vielä video, joka vaikutti viimeisenä tikkinä ostopäätökseeni. Liian eeppisen ja kivan näköistä skipattavaksi. Tuo yksinkertaisesti pitää oppia. Hämmästyksekseni huomasin että videolla, jota olin tuijotellut ennen laudan valitsemista, on täsmälleen sama lauta kuin omani! Muhaha.
.JPG)
