Näin procrastinoidaan lukuloma

Iisii on sille, ku itsensä löytää. Lakkaa hakkaamast päätään pöytään.
Henkistä rikkautta, materiaköyhää. Lakkaa esittämäst nöyrää,
vaan on sitä puusydämellä. Aivot on vaan työkalu millä mennään.
Ja sillä mennään kohti valoo. Kuinka suurta voi olla elämän jano?

Tarkoituksenani on ollut jo melkein vuoden verran (siis tasan niin kauan kuin rakas blogini on ollut olemassa) väsätä blogiini oma, hieno, uniikki, minun näköiseni ulkoasu ja banneri, mutta se on aina... siirtynyt... ja siirtynyt. ................... Ehkä vielä jonain päivänä. 

Toinen asia, jota olen odottanut jo pitkään, on eksä ja paljasvarvaskelit. Kyllä kylmä ja pimeys saisi minun puolestani jatkua vielä pitempäänkin, jos varpaani vain kestäisivät kylmää. Valitettavasti en ole hobitti, joten kengät ovat näillä leveyspiireillä aika must, ja se surettaa. Haluan päästä jo tuntemaan varpaissani pinnat ja jaat ja mannut, haluan pääsät kulkemaan. 

"Pitäisi kai mennä jonnekin, mutta kun en oikein viihdy missään."

Penkkaripäivä tuli ja meni. Peikko oli luonnollisesti, no, peikko. Roolimallinani oli peikoista parhain, Rölli. Tbh minun ei pitänyt tehdä minkäänlaisia rahallisia sijoituksia pukuani varten, koska melkein kaikki löytyi kotoa omasta vaatekaapista. Pöllin iskän henkselit ja kiinnitin sukkahousunpuntin hännäksi, vähän luomiväriä naamaan ja varpaisiin ja se oli siinä. Valitettavasti kamerassani ei kovinkaan montaa tärähtämätöntä kuvaa asustani. Tiedättehän, äidit ja järkkärit. 

Siirtyäksemme asiasta toiseen, koen uskomattoman suurta materialismionnea, kun olen vihdoin päässyt eroon 7 vuotta vanhasta, hermojani viimeiset pari vuotta koetelleesta etana-MacBookistani. Hirveä kapine, kertakaikkiaan. Tällä hetkellä silmieni edessä lepää Severi, itse kokoamani tietokone, jonka kasaamisesta en voi olla liian ylpeä. Näyttönä toimii toistaiseksi telkkariruutu ja sekä näppis että hiiri ovat vielä lainattuja koska en ole niitä ehtinyt ostaa, mutta ah miten olenkaan onnellinen. 

Emolevy ennen prosessorin asemtamista. 

Mistä on tietokoneet tehty?

Aineelliset: Kotelo, emolevy, prosessori, virtalähde, kovalevy, 2 muistikampaa, DVD-asema, monta ruuvia, monta johtoa ja osaava ystävä. (Ja piippain. Piippain on söpö. <3)

Aineettomat: Motivaatiota tekemiseen, näppärät sormet, ongelmanratkaisukykyä, paljon seikkailumieltä ja hiukan riskinottokykyä. 

Osat paikallaan, johdotus saa alkaa.

Nyt osaan kasata tietokoneen! Tästä on varmasti apua sitten kun zombie-apocalypse koittaa tai jotain. 

Emolevy, muistikammat ja prossun tuuletin.

Hassu postaus. Tarkoituksena oli kirjoittaa jotain kivaa filosofiasta, jota olen päässyt maistelemaan, mutta päädyinkin postaamaan vain kuvia. No, aina ei voi onnistua. Siispä ensikertaan.