Piirsin filosofin biteiksi ja pikseleiksi

Syyslomani sisälsi kolme pääteemaa:

1. Nukkuminen, uni, lepo, makoilu, sluibailu ja relaaminen. Niin hyvää. 

2. Syöminen. Noms. 

3. Myhmelöiden, höpönassujen, mummujen, ystävien, pööpöjen ja piipiäisten näkeminen. Pus pus love uu. <3

Näiden teemojen välissä olevan ajan piirsin. Tietokoneella. Piirtopöydällä, jonka ihana mummuni antoi ylioppilaslahjaksi. (Nykyajan ja äärettömän tiedon valtaväylällä surffaileva mummuni, jonka muuten tiedän lukevan tämänkin postauksen. Hyvä mummu!)

(Plutium 74 on mahtava.)

Anyway, nyt kun aikaa riitti, päätin testailla hiukan uutta vempelettä sekä sen mukana tullutta Manga Studio Debut -ohjelmaa, joka on toistaiseksi ainoa koneellani oleva piirustusohjelma, joka tunnistaa paineen. Meni monta tuntia ja paljon sähläystä, ennen kuin onnistuin vihdoin löytämään nappulan, josta saa värit näkymään, joten tiesin hankkeeni olevan hyvällä pohjalla. Surman suuhun siis. 

Olin katsonut Topiaksen kanssa Watschmenin edeltävänä viikonloppuna. Surkea ja ylipitkä elokuva, jonka kuitenkin pelasti aivan ihana, karismaattinen, yhteiskuntakriittinen ja sanavalmis Rorschach, lempihahmoni, jonka päädyin lopulta piirtämään. 

Ajatus kasvokuvasta ensimmäisenä piirtopöytäväkerryksenä tuntui turhan kunnianhimoistelta (Sidenote: kunnianhimo kunniaan!), joten tyydyin siluettiin, jossa siinäkin oli mielestäni ihan tarpeeksi tekemistä. Ainakin kun miettii sitä ajan määrää, jonka tämän ääressä vietin. 

Tallensin muutamia väliversioita - niitä on mielestäni kiva katsella jälkeenpäin. ^^ Lisäksi halusin näyttää käyttämäni layerit. Ah, mitä tekisinkään ilman layereitä. 

Tässä siis alkuperäinen kuva...

...jjja tässä näette lopullisen version. Olen hyvin kovin erittäin tyytyväinen. Tosin pitää ottaa huomioon pieni perfektionistipuoleni sekä panostuksen määrä. Laskeskelin kuluttaneeni tähän loman aikana reippaasti yli 25 tuntia. Niin käy, kun innostuu. 

Loppuun täysin asiaan kuulumaton klippi, joka vain pitää nähdä.

Oikein sääliks käy Obaman tonttua. :<