Yht highlightii, mut millä hinnalla?

Tämä on se postaus johon en jaksanut etsiä kuvia omista albumeistani. 

weheartit.com

Väsyttää. 

Miksi aina haalin itselleni liikaa ohjelmaa? 

Miksi luulen jaksavani? 

Miksi en osaa jättää päivääkään elämästäni vain itselleni?

Miksi kammoan yksin vietettävää aikaa, vaikka tarvitsen sitä?

Miksi en vietä tarpeeksi aikaa Jumalan kanssa?

Miksi olen niin tyhmä ihminen, etten tiedä, mikä minulle on parasta?

Miksi kaiken tämän jälkeen valitan olevani väsynyt?

Miksi silti rakastan elämääni niin paljon, etten halua luopua mistään?

Mä tunnen niskassa maailman paineen,

kuka uskaltaa olla erilainen?

Käsi ylös! HUUDA SE ÄÄNEEN,

ettei ne harmaana massana nää meit!

Mitä sult odotetaan, ja kuka odottaa?

Kenelle annat vallan sut nostaa ja pudottaa?
Kun täällä varmaa ei oo muu kuin  KUOLEMA 
ja aarteet matkalle r i p o t e l t u     h a r v a a n.
Olis aina parempi tietää ku arvaa,
mut nää rutiinit silittää mua vastakarvaan.
On vaikee opiskella jos ei kiinnosta,
vaikee hymyillä jos mikään ei innosta...
Tähdätään siihen et saataisiin kiitosta,
kymppii tai viitosta, samaa kaavaa siis.

Seiskaluokalla muistan kun sanottiin,

et nyt jo pitäs ryhtyy valkkaamaan ammattii.

"Mä oon kakstoista, ootteko tosissanne?

antakaa mun leikkii ikäisteni lailla."

Pikkutytöil meikkii äitinsä lailla

ja molemmilla sama vaiva:

Entä jos en ookkaan varma vielä,

valmis rauhoittumaan,

en osaa seistä                                                   paikoillaan?

Entä jos en ookkaan sillä tiellä, 

enkä kulje suuntaan ----->

jota multa odotetaan?

Entä jos en ookaan varma vielä,

valmis rauhoittumaan? 

on niin helppoo olla            ...irrallaan...

...irrallaan. 

Puhuin iskän kanssa perjantaina puhelimessa. 

Iskä: "Mikä meininki? Onks mitään highlihgtei tapahtunu?"

Eve: "Mun koko elämä on yht highlightii, iskä."

Iskä: "Selvä. *Nauraa* Hyvä. Älä sit putoo korkeelt."

Olimme sopineet Veeran kanssa pitävämme lauantaina leffaillan. Päädyimme katsomaan ah niin syvän ja opettavaisen elokuvan Helinä-keiju ja siipien salaisuus. Opin esimerkiksi, että:

1. Jäätiköt eivät ole viekkaita. 

2. "Elä unelmaas."

3. Korvilla voi nähdä. 

4. Juustoraastin + jää = lumi

5. Voi päästä ääninäyttelijäksi tiettyyn rooliin ja saada myös itsestään maininnan lopputeksteihin, vaikka oma hahmo ei sanoisikaan sanaakaan koko leffan aikana. (Sopis mullekin tollanen diili.)

www.finnkino.fi

Kerroin töissä uudesta elämäntyylistäni ilman kelloa ja siitä, että pyrin elämäään mahdollisimman hyvin hetkessä, jotta saisin täällä viettävästäni ajasta mahdollisimman paljon irti. Esimieheni kuuli tämän ja käveli hymyillen ohitseni. 

Eve: "Heei, mitä sä naurat?"

Le boss: "Sul on Eve aina niin hauskat jutut. *nauraa hyväntahtoisesti*

... Olen selvästi viihdyttäjäsielu. Hyvä että saan ihmiset iloiseksi jutuillani, kaksoispisteviivadeedee.

Tilasin ja maksoin torimyyjältä 20 litraa mansikoita perjantaina. Sain 10 litraa. Söikö toimittaja itse ne loput 10 litraa, vai mihin ne jäivät? Enkä pääse reklamoimaan, koska olen toriaikana tiistaihin asti töissä. Mur. 

Viikko sitten poltin elämäni ensimmäisen pikkusikarin. Koska aihe näyttää erittäin absurdilta tässä ihanan naiivin Helinä-keijun kuvan alapuolella, haluan tehdä muutamia muutoksia. 

Näin Eve eliminoi absurdiusongelman. Toimi, eikö? Voin paljastaan, että näytin itse juurikin noin hölmöltä tupakka kädessäni. Sormien asentokin oli lähes yhtä oikeaoppinen.

Noniin, asiaan. Viimeviikolla siis tassuttelin ihan omin pikku jaloin kauppaan, köhäisin ja pyysin kassatädiltä askillisen Cafe creme -vanilijasikareita, maksoin neljä euroa ja poistuin kaupasta. Hetkeä myöhemmin köhistelin hyvässä seurassa, metsän siimeksessä koko savukkeenmitalta syöpää keuhkoihini.

Miksi, Eve?

No koska halusin tietää, mikä siinä niin ihmeellistä sitten on. Halusin avartaa maailmaani. Halusin vastauksen yksinkertaiseen, jo edellä mainittuun kysymykseen: Miksi? 

Se ei maistunut missään tapauksessa hyvältä. 

Se yskitti. 

Se maksoi paljon. 

Se haisee. 

Siitä ei tule kivan näköiseksi. 

Se maksaa elinpäiviä.

Riippuvuus = epäjumalanpalvontaa = syntiä 

Sain kuitenkin vastauksen: 

Koska voin. 

Koska osasin, ainakin melkein.

Koska olen muka auktoriteettinen aikuinen, jota ei estä mikään. 

Näiden syiden takia voisin kuvitella jääväni koukkuun tupakkaan. Onneksi syitä kysymykseen Miksi ei? Löytyi paljon enemmän, ja ne on listattu yläpuolelle. Tupakka saa siis minun puolestani jäädä muille.