Kun sukkapuikot ja kuulokkeet päihittävät koko maailman

Se liike, jonka tahdis täytyy pysyy liikkel
Ohjaa mun mieltä kun ei voimaa
Nojaa tuulta vasten paikallaan
Annan kuljettaa
Ei mul oo aikaa olla itsestäni huolissaan
Juoksija lähtökuopissaan Irrotessaan telineistä, laittaa silmät kii.









Abivuosi alkoi. Ratkean jännityksestä, mahanpohjassa velloo, kirjan sivut kääntyilevät, motivaatiomittari poksahtaa kohta rikki, kaikki on uutta, jännää ja ihmeellistä.

Not.

Fiilis riippuu polvissa. Oloni ei ole sinäänsä huono, vaan lähinnä äärimmäisen flegmaattinen. Elän päiviäni tasaista ja suoraa viivaa pitkin kohti ylioppilaskirjoituksia, jotka tulevat, valmistauduin niihin sitten tai en. Melkeinpa kaikki sosiaalinen, ja materialistinen ja opintoihin liittyvä tietyllä tavalla ahdistaa. Jopa kavereille puhuminen tuntuu jokseenkin taakalta. - Tällä hetkellä lähes kaikki omalla mukavuusalueellani tapahtuva sosiaalinen toiminta kahta poikkeushenkilöä lukuunottamatta tuntuu tapahtuvan oman pääkoppani sisällä:

- Hei Eve, mikä fiilis?
- No moi Eve, mitäs tässä, tää kutominen on ihan kivaa.
- Niin on. Sun kuulokkeista tulee muuten aika hyvää musiikkia.
- Joo, tykkään kans. Kotimainen, rauhallinen poppi puree muhun tällä hetkellä.
- Ihan tosi? Niin muhunkin.
- Aika sattuma, vai mitä Eve?
- Puhut kyllä asiaa, Eve.

Kiteytetysti voidaan sanoa, että jos itse saisin päättää, jäisin kotiin ja käpertyisin peittoon nurmikolle auringonpaisteeseen. Puolet vuorokaudesta nukkuisin ja silloin, kun en nuku, kuuntelisin Teleksiä, Petri Laaksosta ja Juha Tapiota ja valmistautuisin parhaiden kykyjeni mukaan pian koittavan syksyn viimaa vastaan sukkapuikot aseenani. Nälän tullen nakertelisin jälkiuunipaloja ja jäisiä pakastemansikoita. 

Noin voisin jatkaa vaikka adventtiin asti, jolloin voisin sitten siirtyä joulupipareihin ja kuivattuihin luumuihin. Siihen mennessä olisin varmasti jo ehtinyt neuloa itselleni villaisen talvehtimiskuoren niin, että erakoitumiseni saisi jatkua.

Kaikista näistä ajatuksista huolimatta olen onnellinen.

Miten paljon rakastankaan Pistepistettä juuri tällä hetkellä........