Reppureissaajana itänaapurissa

Mikään ei tunnetusti ole niin täynnä itseään kuin maatuska, ja maatuskojen maasta aion nyt puhua. Kotiuduin nimittäin tänään Pietarista, ja ikävöin jo nyt takaisin. Ihan hauska kaupunki ja maa, pakko myöntää. Matkustin kaksin ihanaisen sielunsiskoni Veeran kanssa, ja opin venäläisistä ja maasta mielettömän paljon enemmän kuin puolitoista vuotta sitten, kun olin koulun järjestämällä valmismatkalla, jossa kierrettiin tutun porukan kanssa tärkeimmät nähtävyydet ja vapaa liikkuminen rajoittui Pietarin pääkatuun Nevski prospektiin.

Huomasin kaksin matkaamisen olevan huomattavasti mielekkäämpää. Päädyimme

1. tsirpuloimaan ympäri Pietarin sivukatuja, hieman epämääräisiä kulmia (joista epämääräisimmät jätimme suosiolla omaan epämääräisyyteensä) sekä hukkaantumaan muutamaan kertaan. Matkaa tuli jalkaisin joka päivälle 10-20km etäisyyksien vuoksi, jotka eivät olleet niin pieniä kuin olimme olettaneet.

Hotelli oli mahtava. 

2. shoppailemaan sekä hienoissa turistikaupoissa että tavalliselle kansalle suunnatuissa produkti -ruokakaupoissa ja kirppareilla. Näitäkin löytyi enemmän ja vähemmän epämääräistä sorttia. Hupia aiheutti venäläinen tapa nimetä kaupat niissä myytävien tavaroiden mukaan. kenkäkaupan seinässä lukee "kenkiä", kahviloissa "kahvia, sämpylöitä, salaatteja", ruokakaupoissa "ruokatavaroita" jne, you got the point. Eikä saa unohtaa aina yhtä huvittavaa kirjoitusasua englanninkielisten sanojen kohdalla: Matt Deimon, MauntinDiu (MonuntainDew), Oskar Uaild  (Oscar Wilde), Kofehaus, Starbaks, Sabvei.

3. istuskelemaan keskellä Galerian aukiota kuunnellen suloisia katusoittajapoikia, jotka soittivat venäläisten radiohittien lisäksi myös amerikkalaisia.

4. syömään hyvin ravintoloissa, useimmiten alle kymmenen euron arvosta.

5. Mihailovskin teatteriin katsomaan hienostobalettia Prinsessa Ruususesta. Hinta oli sen mukainen, huhhuh, en aio kovin montaa kertaa laittaa yli satasta parin tunnin näytökseen. Onneksi raha on ihmistä varten eikä ihminen rahaa varten, ja kyseinen kokemus hyvinkin rahamäärän arvoinen.

Balettilipun ja ruoan lisäksi tulin ostaneeksi n. 300 eurolla, jotka olin matkaa ennen vaihtanut rupliksi mm.

- Raamatun venäjäksi, oujee, oujee 350r - n. 5e

- Pikku Prinssin, myöskin venäjäksi, 99r - n. 2e

- pari venäläistä naistenlehteä, 80r/kpl - pari euroa kipale

- kaksi mekkoa, 30e/kpl

- UUDEN MOUNTAINDEW -PULLON, jollaisia ei saa Suomesta. Ostin samanlaisen viimekerralla itselleni vesipulloksi, mutta kadotin sen viime keväänä. Tapahtuneesta murtuneena päätin, että Venäjälle on joskus palattava hakemaan uusi. Mikään ei voinut minua estää, muhaha!

- Moleskinen pikkupäivyrin, 250r - n 5e

- Zemfiran, Dmitri Koldunin ja Riva Rotsin albumit, joista olen hyvin onnellinen, 250r/kpl - 5e/kpl

- Jääkuningattaren piirrettynä ja venäjäksi dubattuna DVD:nä, 300r - n. 7e

- Flanellinen kauluspaita kirpparilta koska kirppari on eeben, 5e

Pietari on ihana lomapaikka, jonka kunnolliseen tuntemiseen ei varmasti yksi elämä riitä. Suosittelen lämpimästi kaikille seikkailusieluille ja etenkin niille, joilla on vakavia ennakkokäsityksiä Venäjästä tai sen ihmisistä. Paras on ottaa itse selvää, mitkä niistä ovat aiheellisia ja mitkä eivät. Ensikerralla tosin taidan napata Topiaksen mukaan suojelemaan, sillä pakko myöntää, että toisinaan vähän jännitti iltaisin kävellä kahdestaan pimeitä katuja... plus heebon pitää muutenkin nähdä venäjän meininki.

Seuraavaa matkaa suunnitellen.