"Now you wouldn't believe me if I told you, but I could run like the wind blows. From that day on, if I was going somewhere, I was running!"

RAKASTAN juoksemista! Rakastan terveellista ruokaa ja piiiitkiä yöunia. Näistä kaikista on tullut mulle tärkeä elämäntapa. Hauskaa kuitenkin siinä on se, että yllätyn itse joka kerta kun tajuan sen. Samoin kun en voi käsittää, että se tyyppi, joka mua katsoo peilistä, oon ihan oikeasti minä.

Niin suuri muutos on tapahtunut, etten vieläkään ole täysin päässyt mukaan. Nyt seuraa lyhyt kuvaus menneisyydestäni. Varokaa.  Tähän kohtaan voitte nyt sitten kuvitella sellaisen "Before" -Even, mustavalkoisena ja surunaamaisena, ilottoman musiikin soidessa taustalla, kuten ostosTV:ssä.

Olin yläasteen alkuun asti merkittävän ylipainoinen. En liikkunut koskaan, ja elämäntavat olivat muutenkin mitä olivat, ja nämä myös näkyivät selkeästi ulospäin. Arvattavaa on, että tietenkin ajauduin kiusatuksi. Puoli vuotta jaksoin kuunnella tuntemattomien huutelua ja syrjintää, kunnes joululomalta arkeen palattuani tajusin saaneeni tarpeeksi. Laihdutin puolessa vuodessa 15kg, tittidii. Harmillista on, etten muista siitä ajasta juurikaan mitään, mutta sen kuitenkin tiedän, etten ainakaan tietoisesti lisännyt liikuntaa.Vihasin liikuntaa. Etenkin koululiikuntaa. Hrr. Kunto ei tuona aikana noussut yhtään, vaikka paino laskikin.

Myöhemmin aloin harrastaa liikuntaa satunnaisesti innostuen parin kuukauden välein. Juoksin, lenkkeilin ja kävin kuntosalin ryhmätunneilla. Keväällä 2012 aloin huvikseni noudattaa aiemmin kesken jäänyttä 10km juoksuohjelmaa, joka oli jäänyt hiukan kaivelemaan. Ja hups, toukokuuhun mennessä olin juossut elämäni ekan kympin, melkeinpä ihan vahingossa.

Tässä kohdassa "Before" -Eve muuttuu värilliseksi ja hymyileväksi "After" -Eveksi. Kunnianhimoisena juoksentelijanalkuna aloin luonnollisesti etsiä suurempia haasteita voitettavaksi. Löysin jostain Sepon puolimaratonohjelman, ja juoksunnälkäisenä ilmoittauduin Huittisten maisematiemaratonille, joka juostiin 8. syyskuuta. Aurinkoinen ja sateinen päivä, koko matka vastatuulta. Tulin maaliin ajalla 2:30:04. Elämäni upein hetki. Siisteintä ikinä. 

Sillä tielle jäin, ja matka jatkuu. Tällä hetkellä pyrin parantamaan juoksukuntoani, jotta voisin hakata nykyisen aikani 4.5. Helsinki City Runilla, Suomen isoimmalla puolimaratonilla. Odotukset ovat korkealla, mutta oon yrittänyt pitää tavoitteeni saavutettavissa: 2:15 olisi tarkoitus rikkoa toukokuussa. Ylihuomenna on taas vuorossa pitkä lenkki, 20km, ja vaikka se taas tuntuukin etukäteen ihan hirveän kitsaalta, jossain vaiheessa lenkkiä tunnen olevani kuin Forrest Gump, joka juoksi, juoksi ja juoksi, eikä väsynyt koskaan. 

...vaikka kyllä se väsymyskin sieltä sitten aina jossain vaiheessa kuitenkin tulee. 

Kuvat: 

www.determineduncensored.com
www.motivationblog.org/running-quotes/#
www.the-perfectshape.com

Ps. Lupaan, laittaa seuraavaan tarinointiin OMIA kuvia... Lupaan.