Kiivihuuruinen iltapäivä kirjan sisällä

Mitä lukiolainen tekee nättinä kevätpäivänä, kun aurinko paistaa ja lumi sulaa, sulaa, SULAA pois? Vastaus: Istuu sisällä keittiön pöydän ääressä ja tuijottaa paperia. Koko. Päivän. Mutta mitä siitä? Lukiolainen lukee huomiseen venäjänkokeeseen, hänellä on viisi kiiviä edessään, ja on oikein tyytyväinen.

Venäjä on mun mielestä ehkä kivoin aine, mitä lukiossa tarjotaan. On niin siistä, kun ymmärtää kieltä, jota muut eivät osaa edes lukea.Se on jotenkin eri tavalla kiehtovaa kuin jokin latinalaisilla kirjoimilla kirjoitettu vieras kieli. Tykkään lukea kieliä ylipäätään, mutta venäjä on sellainen "lellikkikieli", johon tykkään panostaa kaikkein eniten ja jota oikeasti rakastan.

Lukioon tullessani halusin aloittaa jonkin uuden kielen tuttujen englannin ja ruotsin lisäksi. Saksa on aina kuulostanut omaan korvaani hirveän rumalta ja jotenkin kovalta. Ranskassa taas en voi sietää sitä inhottavaa, muka-arvokkaan kuuloista ärrää ja ylimielisyyttä. Lopputulos on hyvin yksinkertaista matematiikkaa: 

Saksa + ranska + venäjä - saksa - ranska = venäjä = Even uusi lempikieli!

Kaikkein kivointa on se, ettei se oikeasti ole edes vaikeaa! Ässiä on seitsemän, mutta mitäs pienistä, jos menneitä muotojakin on vain yksi, eikä olla-verbiäkään tarvita. Я Тарзан, ты Яне. Minä tarzan, sinä Jane. Sellainen kieli on venäjä. Kivaa on tosin myös se, että venäjän opiskeluun on ihan hirveän helppo motivoitua. Kuuntelen paljon venäjänkielistä musiikkia, ja heti, kun erotan yhdenkin sanan miljoonan vieraan joukosta, saan hirveät kiksit ja taas uutta paloa lukea lisää. 

Pääsin käymään syksyllä 2012 Pietarissa venäjänryhmäni kanssa, ja se oli jotain aivan mahtavaa. En tiedä, miten onnistuin niin lopullisesti jättämään sydämeni sinne, että vieläkin muistelen sitä reissua päivittäin. Kulttuuri oli mahtavaa, kieli oli mahtava ja etenkin seura oli mahtava. (Kiitos ihmiset.) Haiku jäi, mutta ehkä vielä joskus pääsen sinnekin takaisin. Jos uskallan. 

Ps. Pietarissa on reilu 5 miljoonaa asukasta. 

Miettikää...

MIETTIKÄÄ.

Suomen verran populaa kaadettu samaan kaupunkiin. 

Pienen Even järki ei riitä käsittämään. 

5 miljoonaa!!!

 Täytyy kyllä myöntää, että venäläiset dubbaukset ovat hirveintä, mitä olen koskaan kuullut. Ihan tosi.

Tässä kohdassa aion esitellä sanakirjani, jossa on ehkä upeimmat itsetehdyt lovetukset, joita universumissa on koskaan nähty. 

Terveisin: itsestään äärettömän ylpeä askartelija.

Hihihi!