2:18:50

Siinä nettoaikani Helsinki City Runilta, jonka siis hulluuspäissäni menin eilen juoksemaan. Kyseessä oli siis elämäni toinen puolimaraton. 21 kilometriä ja 97,5 metriä, enemmän tai vähemmän tuskaisina tarjoiltuina. 

Reissu alkoi Miian porukoiden autokyydissä hiukan aamukahdeksan jälkeen. Reilu kolmen ja puolen tunnin jälkeen meidät pudotettiin autosta Kisahallille, josta oli haettava juoksunumerot ja ihkut vihreät tapahtuma- t-paidat, joissa suurin osa väestä kisassa juoksikin. Niin myös me. 

Kisahalliin oli rakennettu ovela näytekäytävä, jonka läpi oli pakko kulkea pois päästäkseen. Noin sadan metrin mutkittelevan käytävän molemmin puolin seisoi kymmenittäin innokkaita konsulentteja, jotka väkisin tunkivat syliimme kaiken maailman näytteitä ja esitteitä. 

"Kaurapuuroaaaa!!"

"PYYKINPESUNESTETTÄ! OTA OTA"

"KAHVIA TÄSTÄ PARI PUSSIA MUKAAN!!"

"Aaaal Proo mantelimaitoa!"

"Ota ota sanomalehti!"

"Mitä siinä on?"

"No täs on kaikkee juoksuun liittyvää. Ota ota kuitenki!"

"SÄ TARVIIT TÄLLASEN!"

Se oli hirveää. 

Lähdimme kauhuissamme kisahallilta katsomaan, olisiko Olympastadionilla enemmän porukkaa, koska siinä vaiheessa ei hirveästi vielä väkeä ollut, ottaen huomioon että edellisenä vuonna osallitujia oli ollut 17 000. Aika siisti se stadion, käykää ihmeessä katsomassa joskus! Ihmisä siellä ei kylläkään ollut siihen aikaan vielä kuin huimat neljä, joten päätimme kiertää toista kautta takaisin kisahallille. 

Olimme sopineet Jennin kanssa treffaavamme jossain ennen kisan alkua, ja kas, kävelimme toisiamme vastaan. Siinä sitten kului mukavasti kolmisen tuntia kuulumisia vaihdellen, kadonneita hakaneuloja etsien ja Olympiastadionnila kolmestaan tanssiskellen. Kisahallin lattialla istuskellessamme joku nainen törkkäsi meille esitteet Helsinki Triathlonista. Havaitsin itsessäni pientä kiinnostusta. (TOIVON, että se menee ohi. En halua innosta triathlonista. Se olisi liikaa. Plus vihaan uimista. Mutta silti.) Jenni myös otti meistä nämä upeat valokuvat!

Jenni lähti kolmen aikoihin, ja samoihin aikoihin minä ja Miia lähdimme suuntaamaan kohti lähtöä. Harmaan, eli oman ryhmäni lähtö oli 15:55 ja Vaaleanpunaisen, Miian ryhmän lähtö kymmentä minuuttia myöhemmin. 

PAM!

Lähtölaukauksen jälkeen kukaan ei vielä lähtenyt ympäriltäni juoksemaan. Hassua. Ihmiset vain kävelivät eteenpäin, kunnes n. 10 metrin kävelymatkan jälkeen edessä oli lähtöviiva/kumimatto/chipin aktiointi/ajanottosysteemi, jonka ohitettuaan ihmiset lähtivät juoksemaan. 

Fiilis oli alussa tietysti hyvä. Oma oli reipas, ohitin ensimmäisten kilometrien aikana varmaankin kolmasosan oman ryhmäni juoksijoista, eli arviolta vajaa tuhat. Korvissa soi hyvä musiikki, ja ilma oli paras, mitä toivoa saattoi. Aurinko paistoi, mutta tuuli kuitenkin sen verran, ettei kuumuus ollut tuskastuttavaa, vaikka ylläni olikin pitkähihainen kuoritakki. 

Ensimmäiset 14km sujuivat hyvällä perusvauhdilla, vaikkakaan itselläni ei ollut nopeudestani saati ajasta mitään käsitystä, koska olin laittanut kännykkäni selkätaskuuni, josta en viitsinyt sitä alkaa kaivelemaan. Pysähdyin kaikilla neljällä huoltopisteellä juomaan ja vetämään henkeä.

Yleisöä ja kannustajia riitti koko matkalta, mikä oli tietysti kivaa. 11. kilometrin kohdalla tien vieressä oli isä n. 5 -vuotiaiden lastensa kanssa. Lapset ojensivat käsiään antaakseen läpsyjä juoksijoille, mutta kukaan ei jostain syystä huomioinut heitä mitenkään, juoksivat vain koppavina ohi. Lapset ohittaessani läpsäisin molempien käsiä, ja sain pienestä kosketuksesta niin paljon voimaa, että jaksoin seuraavan kilometrin kevyesti sen voimalla. Aww. 

15. ja 17. kilsanmerkkien väli oli kaikkein pahin, ja hirveästi porukkaa juoksi ohitseni sen aikana ja ennenkin. Pysähtelin monta kertaa kävelemään parinkymmenen sekunnin ajaksi. 17. kilsanmerkillä oli viimeinen juomapiste, jossa join kaksi mukillista ja pidin n. minuutin mittaisen kävelypaussin. Jaksoin 18. kilsanmerkille asti, jonka jälkeen väsyin uudelleen. Ajattelin, että olympiastadionin liepeille/20 kilsanmerkin kohdalle päästyäni selviäisin loppumatkan vaikka kierien. 

Kieltämättä täytyy sanoa, että tietyllä tavalla jaan opetuslapseni Miian ajatukset:

"Sanotaanko vaikka näin, että HCR:n kilsat oli pidempiä kuin minkään muun paikan kilsat. Eve, meitä on kusetettu."

Ja niin selvisinkin. Maali sijaitsi Olympiastadionilla, ja juuri ennen sisään vieviä portteja oli inhottavan pitkä ja loiva mäki, jossa varmaan puolet porukasta pysähtyi kävelemään. Siinä matkaa oli siis jäljellä jotain pari sataa metriä. Kiskoin muutamaa hihasta ja huusin, ettei nyt ole sopiva paikka kävellä. Sain muutaman vedettyä takaisin juoksuun. 

Olympiastadionin portista sisään päästyäni otin loppuspurtin. Ohitin parikymmentä juoksijaa ennen maalia. (Sillä ei tosin ole väliä, koska vain itseäni vastaanhan siellä kisasin.) Maalissa annoin itseni kaatua selälleni maahan, nostin kädet kohti taivasta ja vain ylistin. Siinä meni muutama minuutti. 

I can do everything through God who strengthens me. 

Fiilis oli ihan mahtava. Jäin odottamaan Miiaa, joka saapuikin maaliin ihan oman tavoitteensa mukaisesti. ONNEA! :>

Välipalanjakopisteet ohitettuamme suuntasimme uimastadionille suihkuun ja sitten kipin kapin kotiin. Jalkoihin ja joka paikkaan sattui, toisinaan tuli vilu, toisinaan kuvotus. Molemmat nukkuivat auton takapenkillä melkein koko kotimatkan. 

Tulin maaliin "virallisesti" ajalla 2:20:05, jonka laskeminen aloitettiin lähtölaukauksesta. Aion kuitenkin kertoa kysyville ihmisille juosseeni puolimaratonin aikaan 2:18:50, joka on siis chippini antama aika - se, joka itseltäni kului juosta lähtöviivalta maaliviivalle. Viis laukauksista. Edellinen aikani viime elokuulta oli 2:30:04. Paransin siis aikaani 00:11:46, vaikka olin skipannut monet treenit pääsiäisen jälkeen, koska intohimoni oli pitkään kadoksissa. Oon ihan tajuttoman tyytyväinen!

Luultavasti seuraavaksi suuntaan Aten seuraksi  Turkuun Paavo Nurmi Marathonille 29.7. juoksemaan taas puolikkaan. Miksi lopettaa, kun on taas päässyt vauhtiin? Tavoitteeni olisi edelleen se 2:15:00, tosin ei sillä niin väliä ole. Olen joka tapauksessa tajuttoman kiitollinen jokaisesta puolikkaasta, jolle ryntään.