Aivohyytelöni suosikkikappaleet

Lukion
äidinkielen

vitoskurssin

portfolion 

kirjallisuudenhistorian

aikajana on valmis, voin siis vihdoin keskittyä itselleni merkityksellisimpiin asioihin. 

Peikon kosintaretki

Olipa kerran peikko pikkuinen
Naamastaan vähän suttuinen
Takkutukkainen, reikäsukkainen
Kun aamu alkoi sarastaa
Päätti: Tahdon rakastaa!

Juoksi, kiiruhti, riensi
Pienen lammikonkin rannan kiersi
Hidasti luona sammalmättään
Kivien väliin kurkotti kättään
Mitä kummaa?
Sammakkoneitonen
Kämmenellä tän
Karvaisen, takkuisen
Peikkoystäväisen
Neito hämmentynyt
Sydän peikon pienen sykähtänyt
”Oi sammakkoin
seasta juurakkoin
sua riensin hakemaan
kiireellä kosimaan
Päätökseni äsken tein
Siispä: Tuutko vaimoksein?"

Sammakkoneiti katsoi ihmeissään
Mitä päässä tuon kaunokaisen lienikään?

”Pääsyä sun kainaloon
Oottanut niin mä oon.
Vaimoksi sulle tuun
Ja ilolla pukeudun hääpukuun”
Näin sanoi hän
Ja muutti suunnan peikon elämän.

Elo onnellista heidän
Vaikkei olekaan kuin meidän.

Oskari innoitti kirjoittamaan hätäisen runosähläyksen. Riimit ovat kivoja. Tykkään niistä. Etenkin niistä kaikkein näsäviisaimmista, kuten näkyy. Tykkään myös siitä, ettei taiteessa tarvitse olla mitään järkeä tai sen suurempaa sanomaa. Tarina poliittisesti turhasta peikon kosintaretkestäkin kelpaa, ja se on hyvä juttu!

Ostin edellispäivänä raakasuklaata! MMMAISTAKAA! Ihan viis kautta viis. Maksaa mansikoita, mutta on vvvieläkin parempaa kuin tavallinen suklaa! Ainakin tämä Cocovin versio oli.  Raakasuklaata ei siis ole kuumennettu missään vaiheessa yli 45°C joten siinä on tallella kaakaon kaikki hyvät aineet. Ehkä. En tiedä, kun en niitä antioksidantteja nytkään valitettavasti sieltä pystynyt näkemään/maistamaan. Mutta näin sanotaan. 

Note to self:

Kun seuraavaksi ajattelet, että:

"Pitäisikö kirjoittaa ylös?"

ja sen jälkeen:

"Ei, muistan kyllä, ei tarvitse kirjoittaa ylös", 
niin kirjoita ylös. 

Helatorstain kunniaksi leivoimme eilen Paulin kanssa amerikkalaisen omenapiirakan!! Raaka-aineita oli veden lisäksi seitsemän, eikä reseptin vaikeuskaan niin kovin päätähuimaavan vaikea ollut. Maku oli iiiihana ja ulkonäkökin melkein kuin lumikin piirakassa, vaikkei meillä ollut edes kesylintuja, jotka olisivat voineet pomppia kannen päällä. (Höh.)

 "Älä mieti menneitä, 

älä turhaan mieti tulevaa

kerro mulle miten historiaa luetaan

Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan

Me voidaan tehdä ihan mitä halutaan."

Paleface on soinut päässä kohta kolme päivää, samoin Jujun Huuda. Kivaa vaihtelua, kun ottaa huomioon, että yleensä aivojeni ikiomaan soudtrackiin kuuluu käytännössä kaksi kappaletta: 

- Pokémonin 1. kauden tunnari

- Vili Vilperin tunnari

Loistavia kappaleita kuitenkin molemmat, ei siinä mitään. Harvemmat radiopoppihoppihomputukset ovat yhtä laadukkaita. 

Ainiin! Unohdin kertoa, että menin hankkimaan uuden headsetin! Hieno nimi on SteelSeries Siberia v2 tai jotain sinnepäin. Tietokonevelhoystäväni Matias osasi suositella, kiitos siitä. Mikki on ihan kelpo ja tuntuma huomattavasti parempi kuin niissä vanhoissa kahdenkympin Sennheiser -rimpuloissa, eivätkä äänetkään vuoda kumpaankaan suuntaan. Täynynee kuitenkin todeta, että 70 euron SteelSeriesien ääni on jotenkin oudon rakeinen, ei yhtään niin kirkas kuin Sennheisereissä. Jos joku tuntee hyvän, vapaan ohjelmakoodin taajuuskorjaimen macille, saa suositella!

Tähän loppuu laadukas ja äärimmäisen ammattimainen tekniikkavempelearvioni. 

Tässä on hyvä myös pitää muutaman sekunnin hiljainen hetki kastemadolle, jonka päältä niin onnettomasti vahingossa ajoin matkalla kouluun. Niin kova on maailma.