Filosofisuusfisu

Mistä maailma on tullut?

En tiedä, ei kiinnosta.

Onko tämä todellisuus?

Miksi sen pitäisi kiinnostaa?

Mitä on filosofia?

Jotain tylsää. 

Jos ihmistä ei kiinnosta todellisuuden olemassaolo, eikö se tarkoita sitä, että todellisuus voisi vain kadota vain koska ketään ei kiinnosta.

Miksi ihmisiä ei kiinnosta?

Ai miksikö?

Miksi pohtia tylsiä asioita kun voi keskittyä hedonismin pauloihin, iloihin, rivouksiin. 

Ylistys muoviselle keskinkertaisuudelle. 

Kim Jong Topu: Epäilyttävän oloinen opus.

---

Niin. 

Olen miettinyt asioita hyvinkin paljon viimekuukausina. Eräs ihminen on saanut jo valmiiksi mietiskelevän minäni villiintymään, ja niinpä olen alkanut tietoisesti pohtia, punnita, ajatella, määrittää ja funtsia kaiken maailman juttuja. 

Kaiken. Maailman. 

Se on oikeasti ihan sairaan siistiä. Vielä keväällä en kokenut olevani keskivertoa filosofisempi ihmisotus, mutta aloin tiettyjen tapahtumien ja ihmisen vaikutuksesta pohtia filosofisuuttani. Halusin kuulla myös muiden ihmisten mielipiteitä asiaan. 

"Oonks mä sun mielestä filosofisempi ku ihmiset yleensä?"

"Eve hei. Oot sä. Kukaan muu ei miettis et desilitramitat on 

symppiksiä. Tai ainakaan sanois sitä ääneen."

Niinpä kai sitten. 

Tiedostettuani filosofisuuteni päästin sen kesän aikana valloilleen. Rakastan syvällisiä keskusteluja, joita saan käydä läpi muutaman ihanan ihmisen kanssa, jotka elämä on maailmaani tuonut. Sitä maailmaa on tosi jees ihmetellä yhdessä. Tosi jees. 

Jos filosofisuus piilee jossain, se piilee varmasti paljaissa varpaissa. Sieltä se kurkkaa. Kukkuu, fisufisu!

(Siitä desilitramitasta vielä... sitä kohtaan on yksinkertaisesti pakko tuntea sympatiaa. Se ei yritä olla mitään, mitä ei ole. Sen tehtävä on mitata desilitra, ja se tekee sen hyvin ja mukisematta. Se on hyvä omassa tehtävässään, ja se riittää sille. Desilitramitta on hyvä esine. Aamupalapöytäfilosofiaa at Rusko.)