keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kun sukkapuikot ja kuulokkeet päihittävät koko maailman

Se liike, jonka tahdis täytyy pysyy liikkel
Ohjaa mun mieltä kun ei voimaa
Nojaa tuulta vasten paikallaan
Annan kuljettaa
Ei mul oo aikaa olla itsestäni huolissaan
Juoksija lähtökuopissaan 
Irrotessaan telineistä, laittaa silmät kii.









Abivuosi alkoi. Ratkean jännityksestä, mahanpohjassa velloo, kirjan sivut kääntyilevät, motivaatiomittari poksahtaa kohta rikki, kaikki on uutta, jännää ja ihmeellistä.

Not.

Fiilis riippuu polvissa. Oloni ei ole sinäänsä huono, vaan lähinnä äärimmäisen flegmaattinen. Elän päiviäni tasaista ja suoraa viivaa pitkin kohti ylioppilaskirjoituksia, jotka tulevat, valmistauduin niihin sitten tai en. Melkeinpa kaikki sosiaalinen, ja materialistinen ja opintoihin liittyvä tietyllä tavalla ahdistaa. Jopa kavereille puhuminen tuntuu jokseenkin taakalta. - Tällä hetkellä lähes kaikki omalla mukavuusalueellani tapahtuva sosiaalinen toiminta kahta poikkeushenkilöä lukuunottamatta tuntuu tapahtuvan oman pääkoppani sisällä:

- Hei Eve, mikä fiilis?
- No moi Eve, mitäs tässä, tää kutominen on ihan kivaa.
- Niin on. Sun kuulokkeista tulee muuten aika hyvää musiikkia.
- Joo, tykkään kans. Kotimainen, rauhallinen poppi puree muhun tällä hetkellä.
- Ihan tosi? Niin muhunkin.
- Aika sattuma, vai mitä Eve?
- Puhut kyllä asiaa, Eve.


Kiteytetysti voidaan sanoa, että jos itse saisin päättää, jäisin kotiin ja käpertyisin peittoon nurmikolle auringonpaisteeseen. Puolet vuorokaudesta nukkuisin ja silloin, kun en nuku, kuuntelisin Teleksiä, Petri Laaksosta ja Juha Tapiota ja valmistautuisin parhaiden kykyjeni mukaan pian koittavan syksyn viimaa vastaan sukkapuikot aseenani. Nälän tullen nakertelisin jälkiuunipaloja ja jäisiä pakastemansikoita. 

Noin voisin jatkaa vaikka adventtiin asti, jolloin voisin sitten siirtyä joulupipareihin ja kuivattuihin luumuihin. Siihen mennessä olisin varmasti jo ehtinyt neuloa itselleni villaisen talvehtimiskuoren niin, että erakoitumiseni saisi jatkua.

Kaikista näistä ajatuksista huolimatta olen onnellinen.

Miten paljon rakastankaan Pistepistettä juuri tällä hetkellä........

maanantai 12. elokuuta 2013

Roadtrip ja paljon paljon rakkautta


Kolmiviikkoinen, elämällinen, täydellinen, halikas, rakkaudellinen, mahtavaisa, hipsterimäinen, valoisa, monikilometrinen, monitapahtumallinen, autotapaturmainen, ylistävä, hauskaisa roadtrippini Tonja -nimisen Sonjan kanssa on nyt virallisesti päättynyt. Olo on orpo. On kuin olisin roadtrippimme aikana kasvanut kiinni tuohon ihanaan hipsterikeittiöeläimeen. Missä olet, rakkaani tule takaisin!

Olé!
Monivaiheinen reittimme kulki Himangan, Kokkolan, Kauhavan, Tampereen, Nokian, Turun, Tuusulan, Järvenpään ja Helsingin kautta Ryttylään Life -leirille, josta matkan piti jatkua pyörällä Maarianhaminaan. (Tiedostimme puolimatkassa oman kuolevaisuutemme. - parin viikon putki 5-6h yöunia luo yllättävän voimakkaan henkisen ja fyysisen väsymystilan.) Reissu oli niin monipolvinen, etten mitenkään pysty avaamaan sitä tähän kunnolla. Siispä tyydyn lähettelemään terveisiä ihmisille, joita matkan aikana näin. Sori, outsiderit, koittakaa kestää. 

Timo ja Tomi, kiitos yöpaikasta ja mahtavasta seurasta! Oli ihan mahtavaa päästä kiertämään teidän kanssa Himankaa ja tutustua paremmin. Olis ollu kiva jäädä pidemmäksikin aikaa, harmi että aikaa oli niin vähän. Karvanopat tais jäädä lopullisesti mun ja Tonjan väliseksi insideksi. Timo, fanitan sun valokuvaustaitoja!

Ainiin, lähettäkää ihmeessä Jesselle terveisiä! Toivottavasti se saa sen härvelinsä kuntoon ilman meitä, kaksoispisteviivadeedee. 

Ville, oot niin sulonen, en ehkä kestä! Ihmettelen miten niin paljon ystävällisyyttä ja rehellistä lähimmäisenrakkautta voi mahtua yhteen ihmiseen. Kallionrantahali jää mun muistojen Ville -lokeroon varmasti loppuiäksi. 


Sanna ja Maanu, kiitos maailman parhaista tortilloista! Nomnom! Oli kyllä aika karua vaan tulla, syödä ja lähteä, mutta onneksi tiedän että teidän kanssa saa tehdä hölmöyksiäkin, ettekä silti kaikkoa. Ootte niin ihania molemmat, tuitui. Kirpparikäynnit oli kivoja, pitää lähteä joskus olikein kunnolla kirpparoimaan. Käydään vaikka koko Suomen kirpparit läpi tai jotain muuta pientä. Ps. ihan kamalaa, mulla ei oo teistä yhtään kuvaa!

Maria, oli tosi siistiä nähdä, harmi että sulla oli niin kova kiire lukemaan! Oot niin ihanan huumorintajuinen ja semmonen muikea ihminen, kaksoispistekolme. 

Henriikka, saat kyllä anteeksi takapenkiltäohjaamisesi. Myönnän, saatoin olla kauhea kuski. (Siitä ehkä kertoo muutama pikkuvika. Onneksi vain pikku-. Kyllä vielä joskus opin!) Olet niin kaunis. Teillä oli hirmuhyvää ruokaa, sano terveisiä äidillesi vielä! Ja siskollesi, niin kaunis hänkin. Ps. V oli ihan paras. <3

Intia.
Hups.
Hups Vol 2.
Ossi rakas, jestas, oot niin mahtava tyyppi! Tuntuu että susta on tullut jotenkin paljon helpommin lähestyttävä, verrattuna vuodentakaiseen. Oot niin sydämellinen ja ystävällinen ja sulla on ihan järkyttävän laaja yleissivistys. Joku joskus sanoi, että kannattaa hankkia älykkäitä ihmisiä ystävikseen, niin oppii joka päivä jotain uutta. Sä oot juurikin sellainen ystävä. Kivaa että tulit Nuorten Kesään. Ikävöin sitä sun hupparia, se oli niin kertakaikkisen täydellisen pehmeä. Varastan sen vielä joku päivä. Ps oot halittava, sydän, kaksoispistekolme.


Antti ja Salla, oli ihan mahtavaa tutustua! Ootte molemmat niin eeppidsen mahtavia persoonia, teidän kanssa on oikeesti tosi kiva jutella randomeita syvällisyyksiä. Ja Antti, oot tajuttoman lahjakas! Herra tulee niiiin käyttämään sua tarkoituksiinsa! Siunausta hei!
    Duracell, oot säkin ihan kiva........ <3 


Oskari, kiitos Lifestä, kiitos Tyttö Sinä Olet Tähti -seurasta, kiitos päiväunista, kiitos haleista, kiitos sisaruudesta. Olet rakas. 

Laura, olet aina yhtä ihana siskoseni. Älkäämme antako mutakakkuperinteen rikkoutua!


Jenni ja Petra, ootte ihan mahtavia molemmat. Rakastan teidän Miten eläimet syövät -videota, sen voi kattoo aina uudestaan ja uudestaan! Petra, sul on upeet rastat, älä luovu niistä kuten se toinen pööpö! Jenni, oot paras reivauskaveri johon oon koskaan törmännyt. En normaalisti tanssi, mut sun kanssa voin jotenkin turvallisin mielin näyttää ihan miten typerältä tahansa. :D Ihailtava piirre, arvostan! Muutenkin oot ihan parasta seuraa!
Tule Nuorten Kesään, siellä on ihan sairaan kivaa!
RCM:än vessan valot. Eeppiset vai eeppiset?
Pipari, oot aika pipari. Semijepa ja silleen. 

Hyvin sinne mahtui nukkumaan. 
Topias Akateemisessa.
Helsinkikävelyä. 
Hamsteri ja myyrä. Tsäk tsäk. 
Hihihi, saanks mä nyppiä sun kulmat?
Muutamia bändikuvia Nuorten Kesästä. Harmittaa kun puolet kuvista jäi koneeseen, joka hajosi edellispäivänä. Toivottavasti saan ne sieltä vielä joskus ulos.


Tähän päättyy bloggaushistoriani pisin bloggaus. Kiitos kaikille mukana olleille, rakastan teitä, rakastan Jumalaa, rakastan elämääni, rakastan oikeastaan kaikkea tällä hetkellä. Kesä oli touhukas, kesä oli mahtava, kesä ei olisi voinut olla parempi. Levätä en juuri saanut, mutta levätä ehtii koulussakin. 

Nähdään taas pian, rakkaat! Olette rukouksissani! Sinäkin ystäväni, jota en maininnut tässä postauksessani. 

Ps. Viimeinen tiedote: Maarianhaminan reissulla tapahtui hirveitä! Huomasin että rakas Carmolis -pulloni oli vuotanut reppuuni ja oli aivan tyhjä! Olen joutunut turvautumaan purkkaan, mikä on ollut kauheaa. Tällaistako on elämä ilman Carmolis -tippoja?

Tonja, mun toinen puoli puuttuu edelleen.