Tällä viikolla olen piipahtanut ensimmäistä kertaa Ukin uudessa kahvilatulokkaassa Cafe Wallilassa, ja ymmärtänyt kahvilan ja kirjan merkityksen sisäiseen mielenrauhaani. En ollutkaan aiemmin tajunnut, miten täydellisen ihanan epikurolaisen mielentyyneyden pystyn saavuttamaan päästessäni rauhalliseen kahvia tarjoavaan paikkaan lukemaan, jossa ei ole paljoa ihmisiä mutta tarpeeksi paljon pehmeitä sohvia. Aiemmin tuollainen paikka on ollut Turun Kirjakahvila, mutta tällä viikolla olen löytänyt lähes vastaavan paikan ihan kotikonnuiltani. Tiedän, missä aion viettää loppulukulomani.
Tällä viikolla olen ymmärtänyt anteeksiannon merkityksen. Huomasin lenkillä antaneeni eräälle henkilölle anteeksi. Hassua ajatella, mutta sillä hetkellä joku napsahti sydämessä ja tunsin taakan keventyneen taas vähäsen - suuri valaistumisen hetki, jota en ole ennen kokenut.
Tällä viikolla olen käynyt Veeran kanssa katsomassa PistePistettä, joka on ollut suosikkiartisteissani jo syksystä lähtien. Tuli esiintymään oikein tänne Ukiin, tosin ei saanut ollenkaan ansaitsemaansa arvostusta, kyseessä kun oli yökerho täynnä juomaan tulleita ihmisiä, joiden seassa minä, Veera ja muutama muu eturivin heiluja. Keikan jälkeen menin tyypilliseen tapaani pyytelemään halia ja pääsin myös kertomaan ajatuksiani miehen musiikista. Ihanan autenttinen ja nöyrä esiintyjä ja persoona. Rakastan. (Tämä oli blogini ensimmäinen fanihihkutus, kiitos ja anteeksi niille joita ei kiinnostanut.)
Tällä viikolla olen lukenut satoja sivuja filosofiaa ja laajentanut siten maailmaani, kokenut maailmantuskaa, eksistentiaalista ahdistusta ja filosofian opiskelusta tyypillisesti seuraavaa, alati kasvavaa tiedonjanoa. Omnom, haluan tietää, minun on saata tietää, enemmän, paremmin, vielä, lisää! Nälkä kasvaa syödessä.
Tällä viikolla olen ollut hyvin onnellinen, surullinen, rikki, ehjä, tyyni, ahdistunut, kiusaantunut, rakastettu, hylätty, tyhmä ja tietäväinen. Olen ollut hyvin kirjakielinen myös. Olen ollut hyvin nainen, hyvin ihminen.
Tällä viikolla olen ollut.
.JPG)