Näin procrastinoidaan koeviikko

Blogin kirjoittaminen on kivaa. Olen yleisesti ottaen melko sangviininen ja ekstrovertti ihminen, joskus liiankin, ja niinpä mielestäni on äärimmäisen siistiä saada jakaa ajatuksiaan, kuulumisiaan ja tapaansa katsoa maailmaa. Kiitos sinulle, joka luet lörpötyksiäni! Olisi vähän tylsää höpistä yksinään ilman sinua. Kiitos.

Joku pointtikin tällä rakkaudentunnustuksella oli, mutta taisin unohtaa sen matkalla. No, rakentakaamme aasinsiltamme myöhemmin.

Eve jatkaa piirustelua. Kuvassa on rakas, reilu puolivuotias kummityttöni Viola. Piirsin tämän joulukuussa joululahjaksi, ja nyt kun katson kuvaa jälkikäteen, näen hirveästi parannettavaa (kuten aina). Yleisesti ottaen olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen tulokseen. Harjoittelua, harjoittelua!

---

Rakastan urheilua. Endorfiini on maailman paras huume, ja on siistiä huomata kehittyvänsä. En vain tajua, miksi Jumala on luonut ihmisestä niin laiskan aloittamaan. Ulos pakkaseen lähteminen tuntuu ylitsepääsemättömän inhottavalta, vaikka heti sen jälkeen kaikki on kivaa ja kaunista. Kokemuksen syvä rintaääni puhuu. 

Juoksija-Eve vajaan vuoden takaa

Abin elämä on hankalaa, etenkin jos abi ei ole kovinkaan akateemisesti harrastuneistunut. Huomenna on venäjän preli, ja lukeminen on jäänyt vähäiseksi pientä prepositiopänttäystä lukuunottamatta. Ehkäpä jätän nyt postaukseni tällaiseksi säälittäväksi nysäksi ja suuntaan hakemaan pikkusiskoani keskustasta kotiin ja sen jälkeen pistän nenän kiinni kirjaan koska Русский язык больше чем любовь. <3

Tee-se-itse-tietokone, tee-se-itse-maraton

Niin paljon sattuu ja tapahtuuuuuuu!!! Pää on niin täynnä postausideoita ja kerrottavaa ja jaettavaa, että pääni varmaan räjähtää. Pam. Toivon mukaan saan muutaman postauksen aikaan. 

Asiaankuulumaton kivi. Hieno kivi. Hyvin hieno. Hienoisa. 

Olen hyvin voimakkaasti sellainen tee-se-itse -ihminen. Usko omiin kykyihin ja itseluottamus ylipäätään saavat minut usein villiintymään ja ryhtymään tekemään kaikenmaailman asioita itse sen sijaan, että ostaisin kaupasta tai antaisin jonkun muun hoitaa asian puolestani. Valitettavasti tämä pätee vain mielenkiintoisiin ja jänniin juttuihin. Joskus lopputulos on toivottu, toisinaan taas ei.

No, nyt olen sitten keksinyt juurikin sellaisen tyhmänhauskanmielenkiintoisenjännittävän projektin, joka vaatii suhteellisen suuren pääoman, ja josta en tiedä etukäteen oikeastaan yhtään mitään: Tietokoneen kasaaminen. Kyllä. Ja olen ihan älyttömän innoissani. Ihan yksin en taidottomuuteni kanssa onneksi ole, sillä piiristäni löytyy jopa kaksi tietokonevelhoa, joilta olen jo saanut ja tulen saamaan korvaamattomasti apua. Onnea on ystävä, joka osaa.

Kuvina vähän köyhiä, parinvuoden takaisia loitonnusrengaskokeiluja, koska Hermanniina -kamerani on tällä erää päivähoidossa. 

Seuraava ilmoitusasia elämästäni on osoitettu niille, jotka eivät ole nähneet joulukuista Facebook -statustani, jossa kerron aikeistani juosta maratonin: Aion juosta maratonin.

Opin kantapään kautta, ettei veljiin kannata luottaa ("Nyt oli katkeraa."), ja ettei iskän kanssa kannata koskaan lyödä vetoa. Näiden sekakäytöllä saattaa olla hyvin kohtalokkaita seurauksia, kuten esimerkiksi maraton ja yhden käden leuanvetoon treenaaminen. Näistä kumpikaan ei sinäänsä ole ylitsepääsemätön haaste (pah, ei sellasii ookaan). Vedenpitävä suunnitelmani on yllätys yllätys treeni. (*Kadum-tsss!*) Syksyllä aloittamani, suhteellisen intensiivinen salilla ramppaamiseni saa jatkua entisellään ja puoli vuotta sitten karkuun päästämäni juoksukunnon perään on lähdettävä kipittämään.

Odotukseni tuleviin treeneihin ovat korkealla. Olo on suhteellisen motivoitunut ja fiilis erittäin jees. Salilla käyminen on kivaa ja yleensä saan treeneihini jopa seuraa, jolloin se on tuplasti kivampaa. Juoksemismotivaatio oli vielä viimeviikolla pohjamudissa, mutta huomaan sen nousevan joka lenkin jälkeen.

Juokseminen on muuten ihan äärettömän kiitollinen urheilumuoto. Tulokset valkavat näkyä hyvin nopeasti ja oikeastaan jokaisen jälkeen voi huomata olevansa taas pikkuisen parempi. Lapsi, mene juoksemaan. Juokseminen on hyvä. Juokseminen on eeben. Juoskaa, JUOSKAAAA!!!11

Matkustin ajassa kuvakirjastoni siivin ja löysin iloisen, oranssin itseni.

Hän antaa enkeleilleen käskyn
varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään,
ettet loukkaa jalkaasi kiveen.
Psalmi 91:11-12

Niin hyvää leipää. 

Aikamatkustus läpi Facebook -seinän

Olen ollu hyvin, hyvin, hyvin nostalgisitkunauruisella tuulella koko "talven". Erään lumettoman yön hämärinä pikkutunteina hämärä Eve innostui koluamaan koko hämäristäkin hämärimmän Facebook-seinänsä läpi...  Matka oli, no, mielenkiintoinen. Ajattelin jakaa kanssanne pienen palan lyhyttä historiaani, osan elämäni tärkeimmistä tapahtumista, teini-ikäni noloudet ja heikkoudet sekä palan siitä, mikä olen ollut, ja mikä ehkä osaksi olen edelleen. 

En olisi pystynyt kohtaamaan menneisyyttäni näin konkreettisesti vielä muutama vuosi sitten, kun koin kirjoituksieni olevan vielä minin kirjoittamiani. Tänäpäivänä tuosta kaikesta huomionhakuisuudesta, oman erityisyyden todistamisesta, epävarmuudesta ja ylipäätään taudista nimeltä teiniys on kuitenkin jo niin paljon aikaa, etten koe kirjoittajan olleen se minä, joka olen nyt. Ihminenhän on kaikkien elämiensä päivien summa, ja siten jatkuvasti muuttuva olento. Osaan kirjoituksista osaan tosin samaistua edelleen. 

Aloitetaan kevyellä muisteloimisella:

Niin älyttömän luovaa:

 Sarjassamme: Eveliina, ootsä ihan okei? Kukkuu? Onks kaikki ihan hyvin? HEHEEI! huhuu?

Mmmmitä.... :D nyt ihan oikeesti

 Mm... <3

Kyllä. Niin Hyvä maailmanloppu. 

Järkytykseksi kaikille... "Se näyttää ihmiseltä, mikä sitä vaivaa? SILLÄ ON HIUKSET!"

Pesunkestävä teini:

 Pikku-Eve päätti ottaa osaa demi.fi:n koodien yöhön. Niin hieno yö. Niin hienoa mainostamista.

Khih... monta rakkautta alkutaipaleellaan...

 Internet on paras.

Ehkä kaikkein eniten rakastan näitä ihanan syvällisiä lainauksia, joita löytyikin yllättävän pajon: 

Makeiden naurujen jälkeen en voi kuin suositella oman fb-seinän kahlaamista läpi hämärän huoneen hämärässä valossa hyvin hämärästi. Kyllä. Tee se. Ja kerro ihmeessä, mitä tykkäsit postauksestani!

(Oletan, että seinälleni aikojen saatossa ilmestyneiden nimien julkistaminen täällä on ihan ok, ovathan ne julkisia muutenkin. Jos kuitenkin huomasit nimesi postauksessani etkä pitänyt siitä, ilmoita ihmeessä niin teen asialle jotain.)