Tee-se-itse-tietokone, tee-se-itse-maraton

Niin paljon sattuu ja tapahtuuuuuuu!!! Pää on niin täynnä postausideoita ja kerrottavaa ja jaettavaa, että pääni varmaan räjähtää. Pam. Toivon mukaan saan muutaman postauksen aikaan. 

Asiaankuulumaton kivi. Hieno kivi. Hyvin hieno. Hienoisa. 

Olen hyvin voimakkaasti sellainen tee-se-itse -ihminen. Usko omiin kykyihin ja itseluottamus ylipäätään saavat minut usein villiintymään ja ryhtymään tekemään kaikenmaailman asioita itse sen sijaan, että ostaisin kaupasta tai antaisin jonkun muun hoitaa asian puolestani. Valitettavasti tämä pätee vain mielenkiintoisiin ja jänniin juttuihin. Joskus lopputulos on toivottu, toisinaan taas ei.

No, nyt olen sitten keksinyt juurikin sellaisen tyhmänhauskanmielenkiintoisenjännittävän projektin, joka vaatii suhteellisen suuren pääoman, ja josta en tiedä etukäteen oikeastaan yhtään mitään: Tietokoneen kasaaminen. Kyllä. Ja olen ihan älyttömän innoissani. Ihan yksin en taidottomuuteni kanssa onneksi ole, sillä piiristäni löytyy jopa kaksi tietokonevelhoa, joilta olen jo saanut ja tulen saamaan korvaamattomasti apua. Onnea on ystävä, joka osaa.

Kuvina vähän köyhiä, parinvuoden takaisia loitonnusrengaskokeiluja, koska Hermanniina -kamerani on tällä erää päivähoidossa. 

Seuraava ilmoitusasia elämästäni on osoitettu niille, jotka eivät ole nähneet joulukuista Facebook -statustani, jossa kerron aikeistani juosta maratonin: Aion juosta maratonin.

Opin kantapään kautta, ettei veljiin kannata luottaa ("Nyt oli katkeraa."), ja ettei iskän kanssa kannata koskaan lyödä vetoa. Näiden sekakäytöllä saattaa olla hyvin kohtalokkaita seurauksia, kuten esimerkiksi maraton ja yhden käden leuanvetoon treenaaminen. Näistä kumpikaan ei sinäänsä ole ylitsepääsemätön haaste (pah, ei sellasii ookaan). Vedenpitävä suunnitelmani on yllätys yllätys treeni. (*Kadum-tsss!*) Syksyllä aloittamani, suhteellisen intensiivinen salilla ramppaamiseni saa jatkua entisellään ja puoli vuotta sitten karkuun päästämäni juoksukunnon perään on lähdettävä kipittämään.

Odotukseni tuleviin treeneihin ovat korkealla. Olo on suhteellisen motivoitunut ja fiilis erittäin jees. Salilla käyminen on kivaa ja yleensä saan treeneihini jopa seuraa, jolloin se on tuplasti kivampaa. Juoksemismotivaatio oli vielä viimeviikolla pohjamudissa, mutta huomaan sen nousevan joka lenkin jälkeen.

Juokseminen on muuten ihan äärettömän kiitollinen urheilumuoto. Tulokset valkavat näkyä hyvin nopeasti ja oikeastaan jokaisen jälkeen voi huomata olevansa taas pikkuisen parempi. Lapsi, mene juoksemaan. Juokseminen on hyvä. Juokseminen on eeben. Juoskaa, JUOSKAAAA!!!11

Matkustin ajassa kuvakirjastoni siivin ja löysin iloisen, oranssin itseni.

Hän antaa enkeleilleen käskyn
varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään,
ettet loukkaa jalkaasi kiveen.
Psalmi 91:11-12

Niin hyvää leipää.