Aikamatkustus läpi Facebook -seinän

Olen ollu hyvin, hyvin, hyvin nostalgisitkunauruisella tuulella koko "talven". Erään lumettoman yön hämärinä pikkutunteina hämärä Eve innostui koluamaan koko hämäristäkin hämärimmän Facebook-seinänsä läpi...  Matka oli, no, mielenkiintoinen. Ajattelin jakaa kanssanne pienen palan lyhyttä historiaani, osan elämäni tärkeimmistä tapahtumista, teini-ikäni noloudet ja heikkoudet sekä palan siitä, mikä olen ollut, ja mikä ehkä osaksi olen edelleen. 

En olisi pystynyt kohtaamaan menneisyyttäni näin konkreettisesti vielä muutama vuosi sitten, kun koin kirjoituksieni olevan vielä minin kirjoittamiani. Tänäpäivänä tuosta kaikesta huomionhakuisuudesta, oman erityisyyden todistamisesta, epävarmuudesta ja ylipäätään taudista nimeltä teiniys on kuitenkin jo niin paljon aikaa, etten koe kirjoittajan olleen se minä, joka olen nyt. Ihminenhän on kaikkien elämiensä päivien summa, ja siten jatkuvasti muuttuva olento. Osaan kirjoituksista osaan tosin samaistua edelleen. 

Aloitetaan kevyellä muisteloimisella:

Niin älyttömän luovaa:

 Sarjassamme: Eveliina, ootsä ihan okei? Kukkuu? Onks kaikki ihan hyvin? HEHEEI! huhuu?

Mmmmitä.... :D nyt ihan oikeesti

 Mm... <3

Kyllä. Niin Hyvä maailmanloppu. 

Järkytykseksi kaikille... "Se näyttää ihmiseltä, mikä sitä vaivaa? SILLÄ ON HIUKSET!"

Pesunkestävä teini:

 Pikku-Eve päätti ottaa osaa demi.fi:n koodien yöhön. Niin hieno yö. Niin hienoa mainostamista.

Khih... monta rakkautta alkutaipaleellaan...

 Internet on paras.

Ehkä kaikkein eniten rakastan näitä ihanan syvällisiä lainauksia, joita löytyikin yllättävän pajon: 

Makeiden naurujen jälkeen en voi kuin suositella oman fb-seinän kahlaamista läpi hämärän huoneen hämärässä valossa hyvin hämärästi. Kyllä. Tee se. Ja kerro ihmeessä, mitä tykkäsit postauksestani!

(Oletan, että seinälleni aikojen saatossa ilmestyneiden nimien julkistaminen täällä on ihan ok, ovathan ne julkisia muutenkin. Jos kuitenkin huomasit nimesi postauksessani etkä pitänyt siitä, ilmoita ihmeessä niin teen asialle jotain.)